Saattaa olla, että sohaisen tällä kirjoituksella muurahaispesää. Yritän tehdä sen kuitenkin mahdollisimman pitkällä kepillä.
Mikä kumma niissä muotiblogeissa oikein kiehtoo? Varmaan jokaisella suomalaisella 15-18-vuotiaalla tytöllä on sellainen. Niihin kirjoitetaan muutaman kerran kunnes huomataan, että hei, eihän kukaan muu kuin kaverit lue tätä. Joissakin tapauksissa blogi ponnahtaa sattumien summana suosituimpien blogien joukkoon ja jää roikkumaan sinne, kunnes joko lukijat kyllästyvät siihen tai kirjoittaja kyllästyy kirjoittamaan. Ja lopettaa.
Sen lopetetun blogin tilalle löytyy kyllä alta aikayksikön täysin uusi muotiblogi. Sen takaa muotiblogien loputon virta: niitä syntyy kuin sieniä sateella, mutta tässä tapauksessa se sade on taukoamatonta. Kyse on eräänlaisesta ikiliikkujasta, joka saa voimansa kulutushysteriasta. Vesipisarat ovat uusia trendejä, jotka ruokkivat maaperää eli teinien massaa, ja siitä massasta syntyy uusia blogeja. Muotisellaisia.
Muotia on seurattava, jotta sosiaalinen status pysyy tarvittavan korkealla tasolla. Mikäli ei seuraa muotia tai muita trendejä, sosiaalinen status romahtaa ja joutuu ympäristön hylkimäksi. Kylmä fakta.
Täytyy myöntää, että teinien elämä on hyvin hankalaa. Ollaan menty jo siihen pisteeseen, että täytyy markkinoida tai tuoda muuten itseään esille netissä, koska sosiaaliset paineet siihen pakottavat. Tai voihan kyse olla julkisuudenhakuisuudestakin. Ken tietää.
Vaikka kuinka avoimin mielin tätä asiaa tarkastelisin, en voi olla toteamatta, että eihän tämä nyt ihan tervettä enää ole.
Lopetan tämän syväanalyysin tähän. Hyvää yötä.
