Kategoriat
DIY Ihmiset Internet Räntit

Tee se itse – oppimisen alkulähteillä

Olen ollut aina kiinnostunut siitä, miten jokin laite, esine tai asia valmistetaan ja miten se toimii. Eräs tapa ottaa selvää kyseisistä asioista on lukea ja tutkia, mutta usein se ei riitä ainakaan minulle. Internetin aikakaudella on helppo löytää tietoa, joten miksi sitä ei myös soveltaisi käytännössä?

Tee se itse tai DIY (Do It Yourself) – miten sitä nyt haluaa kutsua – on nykyään melko suosittua. Netissä on varsinkin ulkomaisilla sivustoilla pelkälle DIY:lle pyhitettyjä sivustoja, joilta voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista. Nykyään lähes minkä tahansa laitteen tai esineen voi tehdä itse, jos halua ja kiinnostusta löytyy. Voisin itse luokitella käsitteen DIY alle jopa itse koodatut ohjelmistot sekä esimerkiksi omaksi iloksi tehdyt valokuva- tai muut taideteokset, joita ei ole välttämättä jakanut maailmalle syystä tai toisesta.

Näitä kaikkia itse tehtyjä juttuja yhdistää melkein aina se, että markkinoilla on saatavilla melko varmasti vastaava tuote, mutta se on haluttu tehdä syystä tai toisesta itse. Eräs yhdistävä tekijä voi olla myös se, että jotakin hyvin erityistä ei löydy kaupasta, joten se on yksinkertaisesti tehtävä itse.

Mikä DIY:ssä sitten kiehtoo eli mitkä syyt johtavat siihen, että jokin asia tehdään alusta asti itse?

– itse tekemällä oppii uusia asioista sekä pystyy kehittämään uusia taitoja
– tunne, kun saa aikaiseksi jotakin, joka on ainoa laatuaan maailmassa
– tekemisen ja onnistumisen ilo

“The illiterate of the 21st century will not be those who cannot read and write, but those who cannot learn, unlearn, and relearn.” – Alvin Toffler

Tieto sekä taidot, joita opit tekemällä itse, ovat hyvin suurella todennäköisyydellä hyödyllisiä elämässäsi. Joissakin tapauksissa ne ovat jopa korvaamattoman arvokkaita.

Tee se itse –miehiä ja –naisia yhdistää eräs luonteenpiirre, joka on nykymaailmassa hyvin tärkeä: rohkeus epäonnistua. Epäonnistuminen tai virheiden tekeminen on hyvin tehokas tapa oppia. Koulussa totumme yleensä siihen, että virheistä rangaistaan huonoilla arvosanoilla ja täten pelkäämme epäonnistumista.

Fakta on kuitenkin se, että teemme virheitä väistämättä. Kun asian opettelee itse ja tekee rauhassa vaikka kaikki mahdolliset virheet, on ko. asian lopulta oppinut hyvin perinpohjaisesti. Siihen ei ole mahdollisuutta koulussa. DIY ei ole pelkkä hassujen ihmisten harrastus, vaan se on eräs parhaista mahdollisista tavoista oppia uusia asioita.

Kategoriat
Ihmiset Internet Politiikka Räntit Suomi Työ

Tietämisen ja tietämisen ero – kaksi täysin eri asiaa

Luuletko tietäväsi, mistä tässä tekstissä on kyse? Älä luule, vaan ota selvää.

Ihmisillä on tapana luulla tietävänsä kaikenlaista. Minäkin luulen tietäväni vaikka mitä, mutta todellisuudessa ymmärrykseni taso rajoittuu jonkin asian nimen tietämisen tasolle. Tiedän esimerkiksi lohen nimen melko usealla eri kielellä ja tiedän lohen olevan kala, mutta todellisuudessa en tiedä lohesta yhtään mitään. Yllättävää? Ei.

Ihmisille opetetaan koulussa kaikenlaista. Päällimmäisenä mieleen jää lähinnä asioiden ja ilmiöiden nimiä. Itseään voi johtaa harhaan monella tapaa, mutta se, että luulee tietävänsä jotakin, mistä ei todellisuudessa tiedä yhtään, on usein todella vaarallista.

Ihmisten pitäisi oppia ”tietämisen” ja tietämisen ero. ”Tietäminen” on sitä, että tietää jonkin asian tai ilmiön nimen. Eli todellisuudessa ei tiedä yhtään mitään. Tietäminen tarkoittaa taas sitä, että todella ymmärtää jonkin asian. Suomeksi siis tietää esimerkiksi sen, kuinka lohi käyttäytyy ja muuta oleellista itse kalasta.

Koulussa oppii ymmärtämään – tai ainakin pitäisi oppia. En puutu siihen, johtuuko mahdollinen tietämisen oppimattomuus opettajista, oppilaista vai jostakin muusta tekijästä. Terve ihminen on aina utelias ja haluaa oppia ymmärtämään, mutta koulussa pärjää nykyisin myös pelkällä hauki-on-kala –taktiikalla. Tämä ei liene kenellekään yllätys: mennään sieltä mistä aita on matalin. Olen itse aina pyrkinyt oppimaan asiat ymmärtämisen kautta. Tällöin voin sanoa jopa tietäväni jotakin.

Se, että saat kokeista koko ajan kymppejä luettuasi tuntikausia jotakin asiaa oppiaksesi sen ulkoa, ei välttämättä tarkoita sitä, että tiedät jonkin asian. Joku joka ei ole lukenut kokeeseen ollenkaan ja saa kokeesta esimerkiksi kasin tai ysin, voi hyvinkin ymmärtää ja tietää enemmän kuin kokeeseen tuntikausia päntännyt – kaikki riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa lähestyy. Voi joko pyrkiä ymmärtämään opeteltavan asian, jonka kautta todennäköisesti oppii ymmärtämään monta muutakin asiaa tai sitten pänttäämään asian ulkoa, jolloin lopputuloksena on ihminen, joka luulee tietävänsä.

Ihminen ei suinkaan voi tietää kaikkea, sillä sehän olisi jo luonnotonta. Voimme tietää vain hyvin pienen murto-osan niistä asioista, joita tässä maailmassa on. Siinä piileekin se todellinen vaara. Ihmiset luulevat tietävänsä paljon enemmän asioita, mitä he todellisuudessa tietävät.

You can know the name of a bird in all the languages of the world, but when you’re finished, you’ll know absolutely nothing whatever about the bird… So let’s look at the bird and see what it’s doing — that’s what counts. I learned very early the difference between knowing the name of something and knowing something. – Richard Feynman

Ihminen, joka ”tietää”, on vaarallisin tapaus kaikkialla, missä jonkinlaisia kriittisiä virheitä voi tehdä. Vai uskaltaako joku olla eri mieltä tästä asiasta?